Tunnustus ja myötä häpeä.

Tein sen.... Minä tunnustin... Ja olin oikeassa, ei tästä mitään tule..kun hän ei pidä minusta. Tai ehkä pitääkin, muttei niin korkealla tasolla kuin minä hänestä... Hän epäröi. Hetken jo luulin, että tunteet voisivat olla molemmin puoliset.. mutta taisin vain yli reakoida.... tunnen oloni jotenkin tosi typertyneeksi ja epämukavaksi... Tuntuu kuin olisin perhonen jonka siipi on revitty tuhanssiksi sirpaleiksi... enkä pysty lentämään.. joten jäin loukkuun.

Hän on ihastunut toiseen... kyllähän minä tiesin  sen jo kauan aikaa, mutten halunnut miettiä sitä tänään, vaan halusin saada vastauksen miljoonille kysymyksilleni, mitä minulla oli häntä kohtaan.. toisaalta on parempi näin. Minun ei ainakaan tarvitse kitua saman kysymyksen ympäröimänä enää kauempaa.... sanoin vain hänelle, että yritä iskeä se henkilö johon on ihastunut, ja että minä puhdistan sillä välin aivokoppani tunteistani... Mutta miksi hän silti puhuu meidän yhteisestä tulevaisuudesta... ja siitä että entä jos suhde ei onnistukkaan.... hän vihjaili minuun... Mutta ei! En ole niin itsekäs, että seurustelisin toisen kanssa vain sen vuoksi ettei hän halua loukata minua.... Taidan jonkin aikaa pysyä hänestä erossa, jotta saan itseni kasaan taas.... pitää vain odottaa mitä tlevaisuus tuo tullessaan...

http://www.youtube.com/watch?v=t2txpEX1LNQ&list=RD02dyI3xxowYEA