~ sorry...

En ole nähnyt parasta ystävääni viiteen päivään, koska hän on kipeänä. Miksi minulla on niin kova ikävä häntä? On normaalia ettei ystävät näe ihan joka päivä... mutta minulle se on kuin isku hampaiden väliin. Puristan nyrkkini lujasti kiinni, ja yritän tukahduttaa häilyvän yksinäisyyden ja riippuvuuden tunteet pois. On tyhmää ajatella, että hänestä voisi tulla kumppanini loppu elämäkseni. Mutta kun se vain tuntuu niin oikealta... miksi? Kumpa en tuntisi näin...

Laitoin viime yönä nukkumaan noin klo: 00:30 ja sain unen päästä kiinni vasta kahden jälkeen, sillä ajatukseni kieppuivat koko ajan hänessä. Kuvittelin turhuuksia meidän välillämme. En tiedä miksi mutta jopa naurahdin asialle, kun ajattelin meille kolme lasta jotka ovat kukin omanlaisiansa persoonia. Tyhmää!!! Olen vielä kyllä aika lapsi, kun kuvitelmatkin menee ihan överiksi... On varmaan tylsää lukea tätä tekstiä kun koko ajan jauhan yhtä ja samaa asiaa, josta en pääse yhtään eteen päin... voisiko joku teistä neuvoa mitä minun pitäisi tehdä? Jos lukee nämä kaikki tekstit tulee aika tarkkaan esille, että kiertelen ja kaartelen sen ystäväni suhteen, sanon välillä etten halua olla hänen kanssaa, koska hän ei ole tarpeeksi kokenut, enkä halua pilata tämän elämää, mutta toisaalta sanon haluavani olla hänen kanssa. Mutta kun en löydä mielelleni sopivaa pääte pysäkkiä... pitäisikö minun todella tällä kertaa kuunnella sydäntäni vaikko järkeä?