Eilen "herra hyttynen" tuli käymään meillä illasta, tullessan jostain ihme sinfoniasta (mikälie koulun juttu kait O.o) Ensin tuntui aika haikealta, ja siltä kuin en tuntisi häntä enää, mutta vähän ajan kuluttua rentouduin, ja annoin jännityksen laantua, jolloin pystyin taas nauramaan "herra hyttysen" Ihmeellisille pöljille jutuilleen. Minun pitää vain totutella laannuttamaan liian suuret tunteeni, jos olen jo kerran pystynyt siihen, kyllä varmasti vielä toisenkin kerran... Paitsi etten ole kylläkään vieläkään toipunut ex:sästäni...mutta no jaa.
Talvikin alkaa lähestyä, lunta sataa, ja ulkona on ihan hiton kylmä. Kohta on marraskuu... Tuo muistoja mieleen. hmm. Sehän oli vuosi 2011 joskus marraskuun alussa, kun aloin seurustella ex:säni kanssa. Se oli aika ihmeellinen ilta tai oikeastaan keski yö, ja täysikuu hohtitaivaalla, pieni lumisade, ja katulamppujen hohto päällämme, keskellä hiljaista pyörätietä. Kun olin saattamassa häntä jonkin matkaan kotiin päin meiltä. Vaikka tuo teksti saattaa kuulostaakkin hiukan sadunomaiselta, mutta täyttä totta se on, en valehtele... mutten taaskaan ala puhumaan tämän enempää ex:sästäni, ellette siis halua tietää? Mutta joo, pitäisi varmaan yrittää keskittyä enemmän tulevaisuuteen, eikä pyöriä menneissä.... mutta en voi mitään sille, että mennyt pyörii mielessäni, varmaan loppu elämäni.... jos minulla on edes loppu elämää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti