Epäonnistuminen

Kiduttavaa ajatella, että ex:säni pyörii edelleen mielessäni, vaikka erosta onkin jo lähemmäs 9-10 kuukautta. Hänen sanansa sekä tekonsa jäi kumminkin mieleeni varmaan loppu elämäkseni. Olen jopa nähnyt hänestä unia, jotka luettelen painajaisiksi, koska herään niihin keskellä yötä pelokkaana, ja hämmilläni. Kuvittelin jopa joskus, että palaisimme yhteen kun olemme aikuisia, ja molemmat on viisastuneet edes hitusen verran. Mutta nekin kuvitelmat jäi varjoon, kun hänestä alkaa pikku hiljaa tulla nuoriso alkoholisti., sillä ryyppää joka viikonloppu, sekä keskellä viikkoakin, vaikka olisikin koulua. En enää tunne häntä, missä se rakastamani pieni kusipää piileksii...?

En puhu sen enempää ex:sästäni, ellette halua välttämättä kuulla. Mutta nyt pitää miettiä toisia henkilöitä, sekä olla heidän kanssaan. Aloitetaanpas "herra hyttysellä." Okei myönnän hetinmiten epäonnistuvani väli tauon pitämisestä häneen. En pysty siihen, sillä olen riippuvainen hänen tuestaan, sekä turvastaan. Hän on minulle kuin ns. huumetta. En vain voi hylätä tätä, sillä tarvitsen häntä. Tyhmää eikö? Voisi luulla, että riippuvuutta aiheuttaa vain tupakka, huumet ja alkoholisti, mutta minun listaani kuuluu: tupakka, herra hyttynen, äiti ja ihmiset, etenkin ystävät. Listani on aika erikoinen, mutta minkäs sille voi kun en pärjää ilman ihmisten tukea, taikka hyväksymistä.. pöljää...?