On haikea olla, kun ei tiedä mitä toinen haluaa minusta. Lähettelen päivät pitkät fb chatissa viestejä Pican kanssa, mutten tiedä vieläkään varmaksi olisinko hänelle sopiva... Kun kuulen viestin äänen, menen heti katsomaan kännykän ruutua, jos se on pica hymyilen kuin mikäkin aasi, mutta jos se on joku toinen ilmeestäni värähtää pettymyksen tunne. Herra hyttynenkin on minulle nykyään pelkkä tunteellinen leikitteliä, en tiedä miksi, en haluaisi pitää häntä sellaisen, kun hän kumminkin on ystäväni, mutta aina kun hän tulee meille pieni vihan liekki syttyy kehossani, enkä pysty olemaan normaali....
Ahdistaa niin että voisin satuttaa... Se mitä teen itselleni jää varjoon kaikkien muiden salaisuuksien kanssa, mutta se mitä tunnen, saa minut kärsimään omista teoista. On niin vaikeaa elää itsensä kanssa... en tiedä mitä voisin tehdä asialle... jos elämä todellakin olisi kuin elokuvaa, kelaisin itseni vuodelle 2011 milloin kaikki rakkaus draama sai alkunsa.... tai sitten vaan pyyhkisin ne pois, niin ettei dvd levyssä esiinny enää kuin yksi iso naarmu parin pienemmän naarmun kanssa, keskellä' puhtautta..
No nyt yritän kumminkin siirtää ajatukseni mualle koska yksi hyvä ystävä on meillä yötä, ja haluan keskittyä mieluummin häneen kuin itseeni, minä niin vihaan sitä jos alan puhumaan itsestäni jotain mitä tunnen..jns.. koska saattaisin vaikuttaa säälittävältä. Mutta nyt keskityn mielummin ystävääni ja hänen huoliinsa sekä murheisiin, ja neuvon sekä autan häntä parhaani mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti