yksi on kaksi ~ ~

Pyydän jo etukäteen anteeksi kun en kirjoita paljoa muusta kuin ahdistuksesta ja masennuksestani. Mutta en voi oikein muutakaan. Ne jotka lukevat tätä blogia olen kiitollinen, sillä silloin minulla on tunne, että ehkä joku teistä voisi ymmärtää...emt...

Viime yönä herra hyttynen oli meillä yötä. Ihan hauska ilta oli... luulisin. Vaikka tuntu haastavalta pitää ylimääräiset tunteet poissa kuvioista, ja kun yritän ahdistan itseäni entistä enemmän... Minun on vaikea olla. En tiedä mitä tehdä. Olen täysin epätoivoinen... Minua pelottaa.... tulevaisuus. Yritän ja yritän ihan tosissani keksiä jotain muuta ajateltavaa päiviksi... yritän tehdä kaikkea mahdollista, jotta ei tarvitsisi ajatella.... muttei se auta muuta kuin neljä prosenttia 10%. Onhan sekin kyllä jotain...

En saa edes nukuttua öisin kuin vain 4-6 tuntia, vaikkei minun tarvitsisi edes mennä mihinkään, ja voisin nukkua vaikka äärettömiin, mutta silti. Edes melatonit (unilääkeet) eivät auta....tuntuu tosi levottomalta.

Toisaalta ymmärrän itseäni hyvin, mutta toisaalta en laisinkaan. Ymmärrän tunteeni, ja niille syyt, kuten ymmärrän muidenkin tunteet, sekä autan heitä ymmärtämään itseänsä, taikka kumppaniaan. Itsensä ymmärtämisessä on kumminkin riskinsä... se on haaste. astut polulle jolla tulee ristöymä, nyt pitää päättää menetkä polulle, joka huokuu itseluottamusta, ja onnea, vai käveletkö suoraan epätoivoon? Tiesitkä muuten, että nämäkin on kysymyksiä mitä ei voi ratkaista kuin itse. Vaikka olisikin kokenut kovia... jotkut ihmiset osaa silti valita polkunsa parempaan suuntaan. Tämän takia ei koskaan kannata verrata omia tunteitaan taikka kokemuksiaan toisiin ihmisiin... koska eivät he voi tietää miltä toisen mieli näyttää, vaikka uskoisi ettei toinen ole kokenut yhttään sen rankempaa kuin itse taikka ettei toinen ole kokenut kuin (esim.) 30% sinun 100% kokemuksistasi, toinen voi silti tuntea paljon vahvempaa tuskaa kuin sinä. Koska ihmis mieli on jokaisella eri maata, toiset on vahvempia toiset taas heikompia... emme voi ali arvioida toisiamme. Sama koskee ulko näköä. Jos toinen on mielestäsi ruma, hän voi olla sisältä kaunis, toisaalta päin vastoin, jos toinen on kaunis,hän voi olla sisältä ruma...jns... en ala selittämään tästä sen enempää.

 Jatkan mihin jäin eli itsensä ymmärtämiseen, ja sen riskeihin. Ensin kumminkin selvennän ihmis ruumiin ja mielen eroavaisuutta toisistaan...jns... Elikkäs olen itse päätellyt ominpäin, että ihminen ja ihmisen mieli on kaksi eri asiaa, ja eri elementtejä, jotka kommunikoivat keskenään. Tarkoitan tällä, että yksi ihminen, on periaattessa kaksi, sillä sen minkä voimme nähdä on vain kuori, jonka perusteella mietimme onko ihmisen luonne mukava, vaikko läpensä paha. Monesti teemme virheitä juurin ihmisen ulkokuoren perusteelle, valitsemme väärin, ja jätämme, ehkä sisäisesti mukavimman ihmisen jonka voisi tavata huomiotta, sillä tämän ulkokuori vaikutti hämäävältä... Yksi on kaksi ja kaksi on yksi. Voisin helpommin ehkä kuvailla sanojani sillä, että kaikki varmaan tietävät (ns.) pirun ja enkelin jotka kamppailevat keskenään olkapäillämme, ainakin joissa elokuvissa, tunteita on kuvattu sillain. Eli tavallaan yksi onkin kolme. On ruumis, ja hyvä puoli sekä pahapoli. Olette varmaan huomanneet, että joskus mieli kamppailee jostain asioista keskenään. esim. menenkö ulos, vai jäänkö sisään...alanko kaveria vai olenko kotona... Näiden esimerkkejän kautta tiedostaa mielemme olevan kaksisuntainen, kuin meitä olisi kaksi. Mutta kolmas henkilö tekee loppulliset päätökset, mitä itse haluaa tehdä... ja taas eksyin aiheesta.. mutta kirjoitan varmaan joskus enemmän siitä mitä on itsensä ymmärtäminen ja sen riskit.

http://www.youtube.com/watch?v=tzY_og8phCA