kohtalo?

9-10 kuukautta... niinkö kauan se kesti? Ero ex:sästä. No nyt taas olen hänen pauloissaan... Kuvitella, ettei me vaan voida pysyä erossa toisista. Kumpikin vain ajattelee toista, ja menneitä... ja purkaa ne omalla tavallaan pois mielestä... kumpikaan ei kykene uuteen suhteeseen, ajattelematta mitä ex:sälleen kuuluu, taikka miten hänellä menee... On outoa ja kummalista myös se, että vihaan häntä yli kaiken... vaikken yleensä vihaa ihmisiä.... mutta silti rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta... mutta niinhän sitä sanotaan.. "viha ei ole rakkautta kauempana."

Ehkä voisin yrittää nytten tosissani suhteen eteen. Mitä minä haluan? Haluan elää sen jätkän rinnalla niin kauan, että juna matka kuolemaan koettaa aikansa perille. Sillä tiedän nyt varmasti sen, ettei minua ole luotu kellekkään muulle kuin hänelle..hän on ainoa, joka osaa kantaa vastuun minusta, välittämättä siitä niin paljon, että tulisi itse surulliseksi. Sanotaan vaikka niin, että olemme täydelliset vasta kohdat toisillemme, eli jos minä olen perhon.. olen hauras, helposti särkyvä ja tapettava niin hän on leijona, joka suojelee läheisiään ja pitää oman reviirinsä selvänä päästämättä sinne ketään muita, paitsi läheisensä.