Mieli...

Olet ainoa joka pitää minut elämässä, olet ainoa tuki pylvääni maailmani ympärillä. Ahdistus ja masennus pahentunut taas... En saa mieltäni lakkaamasta ajattelematta mennyttä. En voi ajatella muuta kuin virheitäni, menetettyjä ystäviäni, sekä tulevaisuutta, joka tuntuu kaukaisuudelta, sekä epätoivoiselta. Olen täysin mieleni vallassa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä, ei aavistustakaan mitä tulee tapahtumaan...

En luota kehenkään... en usko heidän sanojaan, en usko sitä, että he välittää. Tuntuu kuin kaikki olisi vain valhetta ympärillä. Minä. Minä olen se valhe. Minulla ei ole minkään näköistä merkitystä kenellekkään... vaikka katoaisin, eivät he edes huomaisi...

Vaikken kerjäisikään sääliä... se tuntuu siltä. En pysty puhumaan kenellekkään pahasta olostani... lukittaudun omaan huoneeseeni purkamaan sen pois mielestäni vaikkei se onnistuisikaan. Jos kertoisin jollekkin tunnen itseni säälittäväksi. Tunnen itseäni kohtaa suurta vihaa, kun kerron jollekkin... En ole tyytyväinen itseeni.... Sitä ennen kuin joduin osastolle, ex:säni sanoi minua, ja väitti niin eräälle parhaalle ystävälleni, että kerjään vain sääliä, ettei minusta kannata välittää, hän myös lähetti minulle teksti viestin, jossa kehotti minua tappamaan itseni. Myös silloin eräs toinen kaverini petti minut. Hänkin oli levitellyt vääriä tietoja minusta monille. väittänyt säälittäväksi..jns... Hän myös vei minulta ensimmäisen parhaan ystäväni valheillaan, sekä yhden kaverini, joka oli myös minulle tärkeä. Sitä enne  olen kokenut paljon vastaavanlaista, ja se oli viimeinen niitti luottamksessa, sekä siinä, että pitäisin itseäni olemassa elon arvoisena...