onni ~~

On mahdoton ajatella, että kerta heitolla kaikki meneekin parempaan suuntaan. Pienikin asia, kuten parisuhteen aloittaminen, sai minun mieleni nousemaan, ja tuntuu ettei olisi enää niin paljon ajateltavaa, kuin ennen. Mutta toisaalta minua pelottaa, että onni loppuu lyhyen... tiedän myös sen ettei masennukseni parane kerta heitolla, tiedän ettei tämä ole kuin väli aikaista onnea... osaanhan minä sentään tulkita itseäni.

Ehkä tämä onni nyt kestää kuukauden... parikin taikka vuoden. Mutta toisaalta luulen että oloni palaa taas jossain määrin jossakin vaiheessa takaisin.  On minulla vielä ahdistus oireita, haluan vieläkin satuttaa itseäni... on minulla ja tulee aina olemaan itseluottamukseni sekä oman itseni kanssa ongelmia.. enkä voi hyväksyä, että joku voisi pitää minusta. Mutta parisuhteen myötä tiedän, että kumppanini todella haluaa olla kanssani, ja hän todella haluaa panostaa siihen että olisin onnellinen, ja se on suurin lahja mitä voi toivoa. Toisaalta, vaikka välillä minusta tuntuisikin siltä... tai ainakin jokus tuntui että olen vain leikkikalu taikka korvike jollekkin muulle, ei se minua haittaisi. Kyllähän se satuttaa mieltäni, mutta minulle riittää se että toinen on onnellinen, ja sehän on kaikkein tärkeintä. Mutta en nyt kumminkan väitä hänen tekevän niin. Koska luotan häneen täydestä sydämmestä.

 En oikein nyt tiedä mistä muusta voisin kirjoittaa, joten tästä tekstistä tuleekin aika lyhyt. mutta kait minä kirjoitan sitten taas jossain vaiheessa jos minun tuleepi jotain mieleen.