stressi

Stressi. Kaikki on ollut stressaavaa, ja saa minut voimaan pahoin, kun ei jaksa tehdä mitään, ja kaikki vastuu on omilla käsilläni.

ei ole kauaa kun purskahdin hillittömään itkuun poikaystävääni käpertyneenä, ja purkauduin kaikesta mikä mieltäni vaivasi. Olen nykyään herkistynyt kaikille pienille asioille... en kestä sitä jos vanhemmat huutavat minulle, en kestä jos he sanovat pienenkin sanan joka saa minut tuntemaan pahaa oloa. En tunnu enää kuuluvan perheeseeni, en tunne olevani osa tätä mitä minun pitäisi olla. Tuntuu kuin olisin täysin huomaamaton... mutten sinä suhteen, että äiti käskee minua tekemään kotitöitä... joudun siivoamaan useaan kertaan viikossa koko talon... äiti on valittanut pyykistä minulle, vaikka se onkin hänen tehtävänsä pestä sitä.. isä taas käskee minua kolamaan pihaa, tekemään kaikkea mahdollista jns...  joudun kuuntelemaan joka päivä vanhemmilta sioita, mitä en millään jaksaisi tehdä... tai mitkä saavat minut itkemään... en kertakaikkiaan jaksa... minulla ei jää aikaa omille arkiaskareilleni... ja yritän välillä ihan liikaa... siivoan kaikkien jäljet.. ja silti minulle valitetaan. Miksi minulle valitetan omista astioistani ja muille ei vaikka he jättävät ne pitkin poikin pitäjää... Äitikään ei ymmärrä minua yhtään... luulin hänen tajuavan minun oloani... mutta viime aikoina olen tajunnut ettei hän tajua mistään mitään. Hän ei ymmärrä itsetuntemuksiani, hän ei käsitä kuinka paljon kaikkia asiat stressa minua... Hän ei tajua sitä, että tunnen olevani perheestä pois laskettujen joukossa.. mutta kukapa sitä nyt tajuaisikaan.... muutakuin itse kokenut....