Siitä on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin... luulin etten enää ahdistuisi ja mieleni olisi parempi mutta ei. Kaiken sen ylä-mäen jälkeen vajoan taas lähtöpisteeseen. Käyn terapiaa... ja huomenna psykiatteriselle lääkärille meno... Mieliala lääkkeetkin pitää varmaan vaihtaa... kun ne ei auta mitään. Olen vajonnut alas jaksamattomuuteen... Enkä kykene lähtemään kotoa paljoa mihinkään... En jaksa tehdä kotitöitä... siivota omia sotkuja..jns...
Sain taas pitkästä aikaa yhden ystävänikin kanssa välit kuntoon... ja sain tietää väliemme erkaantumisenkin syyn... ja sen miettimisen ja liika pohdinnan jälkeen ahdistaa... ja tuntuu että voisin taas viiltää ihoani auki... tuntuu etten kestä tallaista enempää... en pysty edes nukkumaan öitäni kunnolla... Kipu sisälläni räjähtää uudelleen eloon, en voi estää sitä...
Kaiken takana olikin ollut toinen "hyvä ystävä"
joka lopulta on hylännyt minut aikoja sitten... epäilin kauan erästä toista ja uskoin ettei tämä ystävä tee mitään pahaa me molemmat uskoimme minä ja se jonka kanssa sain välit kuntoon... olimme sokeasti hänen pauloissaan. Mutta selvisikin että juuri hän oli rikkonut hyvän ystävyys suhteemme valehdellut minusta sanonut paskanpuhujaksi, sekä valehteliaksi... Miksi? Miksi hän teki niin... En voi käsittää... ei kai hän sitten ollutkaan niin hyvä ihminen kuin luulin tai sitten se oli hänen mieli piteensä minusta... vaikka meillä oli jotain säätöäkin.... kuka tietää..? Tunne sisälläni yhtä vihaa sekä ahdistusta, mutta rauhoitan vihan ja yritän unohtaa hänen tekemisensä ja loppujen lopuksi käännän varmaan syyn omille harteilleni...